Nyt pitää ihan vähän kirjoittaa. Mieli on niin levoton ja olo rauhaton. Eilen tuli suruviesti pohjoisesta. Eräs hyvin, hyvin läheinen sukulainen, melkein ikäiseni 52 vuotias, oli nukkunut yllättäen pois. Olen ihan maassa. Olimme tosi läheiset ja soittelimme paljon toisillemme ja kerroimme voinnistamme ja kuulumisistamme. Nytkin olisi niin paljon asiaa ja enkä voi enää puhua hänelle. On vaan niin ikävä, ikävä!! Meidän piti tavata pääsiäisenä, mutta se jäi ja nyt on myöhäistä. Laitan tähän nyt vaan yhden kuvan. Jospa sitä jotenkin pääsisi taas jaloilleen ja tekemään jotain. Sehän se on terapeuttista ja lohduttavaa.

Nämä ovat mielemaisemiani. Näistä saan rauhaa.

ps. Huovutettu taulu on elämäni  ensimmäinen märkähuovutettu työ.