Olen päässyt yhden ainoan lapsen kummiksi jo noin 28 vuotta sitten. Olin silloin niin pollea ja olen vieläkin. Tänään sitten sain hänet vieraakseni äitinsä kanssa. Olin niin onnellinen heidän vierailustaan.

Minulla on ollut jo pitkään muutama huopa tehtyinä  hänelle, hänen veljelleen sekä heidän äidilleen muistoksi kummitädiltä. Nyt mulla oli kunnia luovuttaa ne heille. Kuvat huovista ovat aikaisemmissa blogikirjoituksissa, jote en niistä nyt laita kuvaa.

Annoin kummipojalleni myöskin tällaisen lasilautasen muistoksi: