Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Eli olin noin  12 vuotta vanha, kun äitini kuoli ja lähdin samana kesänä tätini luokse Oulujärvelle erääseen saareen, jossa asui vain tätini miehensä kanssa. Siellä tätini mies opetti minulle tuohitöitä ja teinkin siellä tuohesta noin 20 erikokoista koppaa vinopunonnalla. Olin tosi ylpeä, kun niiden kanssa palasin kotiin. SE oli varmaan sellaista surutyötä. Lähdinhän heidän mukaan suoraan äidin hautajaistilaisuudesta. 

Tämä käsillä värkkääminen on minun terapiani kaikkeen; iloon, suruun, ikävään....

Ja olen onnellinen, että olen löytänyt oman tapani purkaa tunteitani näin!

Tällaista reunaa en ole ennen tehnyt. Mutta luultavasti se on oikein toteutettu!